Yksin kotona

Yksin kotona

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun Hupsu oli pitemmän aikaa yksin kotona, hurjasti jopa kaksi ja puoli tuntia. Yksinoloharjoitukset ovat tähän mennessä olleet enemmän sitä, että Hupsu ei saa tulla mukana vessaan, eikä se aina ole mukana, kun käyn pihalla. Nämä erot omista ihmisistä ovat kuitenkin pituudeltaan olleet minuutista muutamaan.

Ennen lähtöäni väsytin Hupsua metsäretkeilyllä. Olimme ulkona puolisen tuntia ja ennakko-oletukseni oli, että pentu nukkuu poissaoloni ajan. Lähtiessäni karvavauva jäi vaimeasti uikuttamaan, mutta sitä se on tehnyt silloinkin, jos häviän vessaan, eikä se ole kauaa kestänyt. Vaikka sydäntäni särkikin, jätin Hupsun yksin kotiin.

Ajaessani auton takaisin parkkiruutuuni, nappasin puhelimen käteeni ja kurkkasin ilmateitse, mitä eteisessämme tapahtuu. Ei tapahtunut mitään. Kääntelin valvontakameran kuvakulmaa, mutta Hupsua ei näkynyt. Siispä päättelin sen olevan makuuhuoneessamme nukkumassa.

Sain tuulikaapissa kiskaistua ulko-oven kiinni ja potkaistua kengät jalastani, kun kännykkäni näytöllä alkoi näkyä liikehdintää. Sieltä se pieni Hupsuni unikammarin puolelta kömpi hoiperrellen eteiseen. Hiljaisena ja vielä unenpöpperöisenä se seuraili minua, kun riisuin ulkokamppeet ja availin portit. Sen jälkeen tervehdin karvalastani ja päästin sen pihalle pissalle.

Kokemus lienee ollut meille molemmille kohtalaisen rauhallinen, vaikka hieman jännitin asiaa ja perääni sainkin hiljaista uikutusta. Ensimmäistä koiraani lukuunottamatta yksikään koirani ei ole kärsinyt eroahdistuksesta, mutta aina se näin harjoitellessa vielä hieman mietityttää. Tältä päivältä Hupsu saa kuitenkin täydet pisteet toiminnastaan – pienestä alku-uikutuksestaan huolimatta. Kokemuksesta tiedän, että toinen kerta on jo helpompi – ainakin minulle.

Hupsu on ollut tänään väsyneen oloinen. Luulen, että pienellä oli eilen rankka päivä: metsäulkoilu, Ossi-pupun kanssa nenätysten tutustuminen ja sisareni vierailu ottivat pienen voimille – viimeisin erityisesti siksi, että mukana oli kaksi lasta ja koira.

Tutustuminen Ossin kanssa meni yllättävän hyvin. Koska Ossi on tottunut koiriin, se ei pinkonut Hupsua karkuun, eikä näin ollen Hupsullakaan herännyt minkään laista saalistusviettiä. Sen sijaan pikkukoira teki lähestymisyrityksiään hyvin uteliaana ja lopulta se jopa intoutui komentamaan murinalla ja etäisesti haukkua muistuttavalla ääntelyllä pupua kanssaan leikkimään. Kun Ossi ei näyttänyt mitään mielenkiintoa Hupsua kohtaan, Hupsukin kyllästyi nopeasti ja lähti duunailemaan omiaan.

Ippe on rodultaan havannankoira, vaikka ihan aina ei päällepäin uskoisikaan. Se on semmoinen herttainen tohvelieläin.

Olen myös vaivannut Hupsun päänuppia eilistä lukuunottamatta päivittäin. Olemme harjoitelleet istumista, maatemenoa ja luoksetuloa. Tänään esittelin uutena tuttavuutena paikka-käskyn. (Kamala, kuinka tuo ”käsky” kuulostaa aina niin pahalta.) Namipalat ovat alkaneet paremmin kelvata Hupsulle, joten kaikenlainen opettaminen on ollut hivenen helpompaa. Siitä huolimatta olen jo alkanut toivoa, että Hupsu kasvaisi nopeasti – pentukoirilla kun on pentukoirien tarpeet ja tavat, jotka eivät aina ole kovin kivoja. Muun muassa jatkuvasti ihoon iskeytyvät naskalit ajavat minut pian hulluksi.

6 thoughts on “Yksin kotona

  1. Nämä ensimmäiset viikot kaikkineen ovat aina niin mielenkiintoisia ja osaltaan jännittäviä. Meille muuttanut Alpi on jälleen oma lukunsa, vaikka voisi kuvitella, että alle kymmenen vuoden aikana siunaantunut neljäs koira menisi jo jonkinlaisella rutiinilla. Ei mene – kaikki on taas aivan erilaista!

    Iloa ja onnea pentuarkeen ja silitykset suloiselle pörröhupsulle!

    1. Kiitoksia. 🙂 Hupsukin kiittää.
      Olen huomannut joo, että jokainen pentu on ihan omanlaisensa. Aina sitä suunnittelee, että seuraavan pennun kanssa teen tätä, sitä ja tuota, mutta lopulta joutuu huomaamaan suunnittelun olleen turhaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.