Mitä täällä tapahtuu?

Mitä täällä tapahtuu?

Päivät tahtovat mennä jonkinlaisessa koomatilassa. Aamulla saa herätä aivan liian aikaisin ottamaan uutta(kin) tietoa vastaan ja iltapäivällä ainoa ajatus on voimallisia kutsuhuutoja parahteleva sänky. Blogiin kirjoitteleminen onkin jäänyt ajatuksissa kauas taka-alalle – muiden blogien lukemisesta puhumattakaan.

Aloitin marraskuun alkupuolella työvoimakoulutuksen Amiedussa, aiheena yritystoiminta eläinalalla. Opiskelu on toistaiseksi tuntunut enemmän kuin mielekkäältä ja opiskeluryhmä on tuonut kaivattua piristystä arkeeni. Vaikka asioita ehditään käymään vain hyvin pintapuolisesti läpi, on matkaan tarttunut paljon ajatuksia jo ihan omia koiria ajatellen.

Koulussa on usein ollut paikalla ryhmäläisten omia koiria ja minäkin olen rohkaistunut ottamaan elukoita mukaani: trimmaukseen liittyvään käytännön päivään otin mukaani havannankoira Ipen ja aktivointipäivänä Hupsu pääsi edustamaan itseään. Molemmat pojat osasivat käyttäytyä paremmin kuin olin odottanut: Ippe sai kehuja käsiteltävyydestään ja luonteestaan, Hupsu puolestaan teki minut ylpeäksi, koska ei häseltänyt, vaikka paikalla oli muitakin koiria ja läjä rakastettavia ihmisiä.

Muutamaan otteeseen olen matkan varrella pohtinut, pitäisikö minun kirjoitella blogiin asti luentojuttuja, mutta pohdintani ovat jääneet ajatuksen asteelle. Toisaalta ongelmani on ollut väsymys, mutta toisaalta olen mietiskellyt sitäkin, ettei blogini ole varsinaisesti asiablogi. Kuka tietää, voihan se olla, että joululomalla päädynkin referoimaan muistiinpanojani sujuvampaan muotoon – jos en muusta syystä, niin kertauksen vuoksi.

Hengissä me kuitenkin ollaan. Nippanappa. Täällä enivei, vaikka blogi hiljaiseloaan jatkaisikin. (Ikään kuin nyt ikinä mitenkään erityisesti olisin aktiivinen kirjoittelija ollutkaan.)

Toivon vain, ettette te harvat lukijani ehdi kaikota mihinkään, vaikka kirjoittelua on harvakseltaan, sisältö on kehno, enkä ehdi ja jaksa edes niitä vastavierailuitani tehdä. Tykkään teistä silti. 🙂

Yöhoitaja

Yöhoitaja

En muista, olenko aiemmin maininnut, mutta kerronpa silti, kun asia on viime aikoina käynyt taas ilmi keskusteluissa kotosalla. Minulla nimittäin sattuu olemaan todella fiksu koira, se vanhempi nimittäin.

Jossain vaiheessa pohdiskelin itsekseni, minkä takia Hupsu satunnaisesti herättelee minua öisin. Se kun on lähes alusta asti ollut hyvin orientoitunut siihen, että yöllä nukutaan. Sen suuremmin en asiaa kuitenkaan miettinyt ennen kuin mieheni otti toisen asian puheeksi.

Kroppani syrjäyttää fyysistä ilmatilaa jo pelkällä olemassaolollaan hyvin paljon. Selkeämmällä suomenkielellä ilmaistuna: minä olen reippaasti ylipainoinen, siis kansankielisesti läski. Sen lisäksi suvussani on ilmeisesti sukurasitteena uniapneaongelma, joka on minullakin puhjennut lihavuuden myötä. Uniapnean takia nukun toisinaan todella huonosti, toisinaan paremmin – viime kuukausina usein verrattain paremmin.

On päiviä, joina nukun päiväunet, ja on iltoja, joina menen hyvissä ajoin ennen miestäni nukkumaan. On siis hetkiä, joina mieheni kuulee hengitykseni katkeilevan. Sen sijaan, että minulla olisi lääkäristä lainattu maski auttamassa hengitystäni, minulla onkin fiksu koira, todella fiksu. Hupsu näet singahtaa (mieheni kertoman mukaan) välittömästi luokseni, kun hengityskatko alkaa tehdä tuloaan.

Niin. Hupsu, tuo mamman pieni tissiposki, ei ehkä loista blogini kertomuksissa harrastusominaisuuksillaan tai koulutettavuudellaan, ei edes hyvin koulutettuna koirayksilönä. Sen sijaan se kuitenkin loistaa elämässäni uskollisena yöhoitajanani, arvokkaana omana itsenään huolehtien siitä, että hengitykseni kulkee ja unenlaatu pysyy siten normaalina.

Kuvakulma: Karpolla on karvahattu

Kuvakulma: Karpolla on karvahattu

Muistatkos vielä tämän lähes vuoden takaisen postauksen? Ei se mitään, jos et (ole edes kuullutkaan). Se oli se semmoinen studiokuvakulma, jossa Hupsu yhdeksänviikkoa vanhana oli niin hirmuisen söpö ja suloinen ja söpö ja aiettä. Tämäpä julkaisu on hieman samanlainen: hieman lisää sitä söpöysvaloa arjen piristeeksi. (Karpo kuvissa 9,5-viikkoinen.)

©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist

Ja sitten se maksamaton mainos: Tuomo löytyy tästä klikkaamalla ja tästä. Hipihipi.

Superpentu

Superpentu

Kävin perjantaina ulkoilemassa Karpon kanssa kahdestaan Haltialassa. Ihmeteltiin yhdessä lehmiä, kanoja, kiekuvaa kukkoa, pyöriä, autoja, traktoreita ja kohisevaa koskea. Ulkoilu oli terapeuttista allekirjoittaneellekin, kun koheltajia oli matkassa kerrallaan vain yksi. Ihan hirmuisesti ei harmittanut sekään, että niin monet ihmiset halusivat päästä rapsuttelemaan pörröistä koiranpentua. Siinä sai Karpo aimoannoksen ihmiskokemusta juuri ja juuri omin jaloin kävelevästä pikkulapsesta aina hieman epävarmoin askelin kävelevään vanhempaan herrasmieheen.

Tälle päivälle olin puolestani sopinut valokuvausajan ammattilaiskuvaajan kanssa hänen koirakirjaprojektiaan varten. Olin Karpon kanssa puolisen tuntia etuajassa, joten ehdimme hyvin tehdä pienen kävelyn ja istahtaa pitemmän tovin aloillamme. Olin suorastaan hämmentynyt siitä, kuinka maltillinen 15-viikkoinen koiranpentu minulla onkaan: aikansa autoja, busseja, pyöriä ja ohikulkijoita tarkkailtuaan Karpo kävi pötköttämään jalkoihini. Olisipa tuo saattanut nukahtaakin, jos ei valokuvaaja olisi tullut meitä hakemaan kuvauspaikalle.

Kehittymistä sisäsiisteydessäkin on alkanut tapahtua. Somessa jatkuvaa pissasiivousta kirotessani poikien kasvattaja ehdotti minulle, että nostaisin vesikupin ylös ja tarjoilisin vettä rajoitetusti. Vauvakoirani onkin tainnut juoda enemmän tai vähemmän ”kun ei ole muutakaan tekemistä” -mentaliteetilla. Niinpä meillä vesikuppi siirtyi valvovan silmän alle ja sisälle lorottelu väheni. (Ihan esimerkkinä: tänään olen siivonnut lattialta neljät pissat koko päivän aikana, kun vielä muutama päivä sitten saatoin siivota neljät pissat tunnissa.) Tänään olen myös huomioinut, että Karpo on alkanut ymmärtää, mihin pitäisi pissata – aina sitä ei vain muista ajoissa sinne pihalle pyytää.

Lisäksi minulla kävi männäviikolla aloittelijatason moka ruokinnan kanssa. Vaihdoin poikien ruoan vähäviljaisempaan kuivanappulaan ja ehdin pari päivää ihmetellä, miten on mahdollista, että Karpon sontamäärä moninkertaistui. Uuden ruokapussin kylkeä vilkaistuani tajusinkin sitten ruokkineeni koiranpentuani kolminkertaisella päiväannoksella. Luoja! kuinka tunsinkaan itseni typeräksi… Vaan ainakin Karpo ehti olla pari päivää onnellinen ja erittäin kylläinen.

Hupsun kirje KOiraTuomioIstuimeen

Hupsun kirje KOiraTuomioIstuimeen

Hyvä KOiraTuomioIstuinihminen (myöhemmin KOTI-ihminen),

Minä Hupsu-Koira haluaisin tehdä kantelun Minun Hupsu-Koiran reviirillä tapahtuvista rikoksista, joiden kohteeksi Minä Hupsu-Koira olen viime aikoina joutunut. On näet niin, että Minun Hupsu-Koiran kotiin on tunkeutunut kirminaali. Se on pieni, karvainen, terävähampainen ja huonotapainen. Tuntomerkkeinä vallitseva musta väritys ja otsassa ikoreesi (valkoinen).

Minä Hupsu-Koira toivoisin, hyvä KOTI-ihminen, että ottaisit tämän sangen kummallisen rikollisuustapauksen käsittelyyn mitä pikimmiten. Minä Hupsu-Koira olen nimittäin harmillisesti hyvin huolissani eläinten oikeuksien toteutumisesta Minun Hupsu-Koiran kohdalla. Lisäksi Minä Hupsu-Koira olen sitä mieltä, että kirminaali rikkoo Minun Hupsu-Koiran kotirauhaa, leporauhaa ja ruokarauhaa, jotka kaikki ovat ihmisillekin laissa säädettyjä oikeuksia. Miksei siis Minulle Hupsu-Koirallekin.

Sellaisia vääryyksiä on näet tapahtunut, että Minun Hupsu-Koiran tontille on laittomasti murtautunut tuo edellä mainittu kirminaali. Se nukkuu Minun Hupsu-Koiran lempipaikoilla, syö Minun Hupsu-Koiran ruokia ja herkkuja sekä antautuu rapsutettavaksi Minun Hupsu-Koiran mammalle. Lisäksi se kirminaali pissailee Minun Hupsu-Koiran kotona, siis sisällä! Se myös kakkaa Minun Hupsu-Koiran omalle pihalle. Autossakin, josta Minä Hupsu-Koira en kamalasti välitä muutenkaan, kirminaali pyörii käpälissäni yrittäen paneutua unille Minun Hupsu-Koiran iholle.

Lisäksi kirminaalilla on suurehko taipumus sekä väkivaltaisuuksiin että ryöstelyyn. Se nimittäin repii Minun Hupsu-Koiran karvoja ja puree Minun Hupsu-Koiran huulia, useammin kuin kahdesti se on myöskin käynyt kiinni Minun Hupsu-Koiran häntään ja varpaisiin, jotka ovat Minulle Hupsu-Koiralle pyhät. Ryöstelyä puolestaan esiintyy väkivaltaisuuksiakin useammin. Kirminaali ryöstelee Minun Hupsu-Koiran herkkuja ja Minun Hupsu-Koiran leluja. Paristi kirminaali on onnistunut ryöstelemään myös Minun Hupsu-Koiran mamman, mutta onneksi Minun Hupsu-Koiran mamma on tullut kuitenkin takaisin – Minun Hupsu-Koiran ikäväksi kirminaalin kanssa.

Minä Hupsu-Koira pyytäisin, hyvä KOTI-ihminen, sinua käsittelemään kanteluni pikaisesti ja toimittamaan ratkaisun toimenpiteineen vauhdikkaasti paluupostissa. Tilanne on Minulle Hupsu-Koiralle hyvin sietämätön ja toivoisin kovia rankaistuksia kirminaalille, jotta sen rikollisuusura ei jatkuisi pitempään.

Tuomitsevin hännänheilautuksin,
Minä Hupsu-Koira

Ps. Huomioitahan, hyvä KOTI-ihminen, että kirminaalia ei saa rankaistuksena viedä poisvankilaan, sillä Minä Hupsu-Koira olen siihen kovasti kiintynyt.