Yöhoitaja

Yöhoitaja

En muista, olenko aiemmin maininnut, mutta kerronpa silti, kun asia on viime aikoina käynyt taas ilmi keskusteluissa kotosalla. Minulla nimittäin sattuu olemaan todella fiksu koira, se vanhempi nimittäin.

Jossain vaiheessa pohdiskelin itsekseni, minkä takia Hupsu satunnaisesti herättelee minua öisin. Se kun on lähes alusta asti ollut hyvin orientoitunut siihen, että yöllä nukutaan. Sen suuremmin en asiaa kuitenkaan miettinyt ennen kuin mieheni otti toisen asian puheeksi.

Kroppani syrjäyttää fyysistä ilmatilaa jo pelkällä olemassaolollaan hyvin paljon. Selkeämmällä suomenkielellä ilmaistuna: minä olen reippaasti ylipainoinen, siis kansankielisesti läski. Sen lisäksi suvussani on ilmeisesti sukurasitteena uniapneaongelma, joka on minullakin puhjennut lihavuuden myötä. Uniapnean takia nukun toisinaan todella huonosti, toisinaan paremmin – viime kuukausina usein verrattain paremmin.

On päiviä, joina nukun päiväunet, ja on iltoja, joina menen hyvissä ajoin ennen miestäni nukkumaan. On siis hetkiä, joina mieheni kuulee hengitykseni katkeilevan. Sen sijaan, että minulla olisi lääkäristä lainattu maski auttamassa hengitystäni, minulla onkin fiksu koira, todella fiksu. Hupsu näet singahtaa (mieheni kertoman mukaan) välittömästi luokseni, kun hengityskatko alkaa tehdä tuloaan.

Niin. Hupsu, tuo mamman pieni tissiposki, ei ehkä loista blogini kertomuksissa harrastusominaisuuksillaan tai koulutettavuudellaan, ei edes hyvin koulutettuna koirayksilönä. Sen sijaan se kuitenkin loistaa elämässäni uskollisena yöhoitajanani, arvokkaana omana itsenään huolehtien siitä, että hengitykseni kulkee ja unenlaatu pysyy siten normaalina.

Kuvakulma: Karpolla on karvahattu

Kuvakulma: Karpolla on karvahattu

Muistatkos vielä tämän lähes vuoden takaisen postauksen? Ei se mitään, jos et (ole edes kuullutkaan). Se oli se semmoinen studiokuvakulma, jossa Hupsu yhdeksänviikkoa vanhana oli niin hirmuisen söpö ja suloinen ja söpö ja aiettä. Tämäpä julkaisu on hieman samanlainen: hieman lisää sitä söpöysvaloa arjen piristeeksi. (Karpo kuvissa 9,5-viikkoinen.)

©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist

Ja sitten se maksamaton mainos: Tuomo löytyy tästä klikkaamalla ja tästä. Hipihipi.

Superpentu

Superpentu

Kävin perjantaina ulkoilemassa Karpon kanssa kahdestaan Haltialassa. Ihmeteltiin yhdessä lehmiä, kanoja, kiekuvaa kukkoa, pyöriä, autoja, traktoreita ja kohisevaa koskea. Ulkoilu oli terapeuttista allekirjoittaneellekin, kun koheltajia oli matkassa kerrallaan vain yksi. Ihan hirmuisesti ei harmittanut sekään, että niin monet ihmiset halusivat päästä rapsuttelemaan pörröistä koiranpentua. Siinä sai Karpo aimoannoksen ihmiskokemusta juuri ja juuri omin jaloin kävelevästä pikkulapsesta aina hieman epävarmoin askelin kävelevään vanhempaan herrasmieheen.

Tälle päivälle olin puolestani sopinut valokuvausajan ammattilaiskuvaajan kanssa hänen koirakirjaprojektiaan varten. Olin Karpon kanssa puolisen tuntia etuajassa, joten ehdimme hyvin tehdä pienen kävelyn ja istahtaa pitemmän tovin aloillamme. Olin suorastaan hämmentynyt siitä, kuinka maltillinen 15-viikkoinen koiranpentu minulla onkaan: aikansa autoja, busseja, pyöriä ja ohikulkijoita tarkkailtuaan Karpo kävi pötköttämään jalkoihini. Olisipa tuo saattanut nukahtaakin, jos ei valokuvaaja olisi tullut meitä hakemaan kuvauspaikalle.

Kehittymistä sisäsiisteydessäkin on alkanut tapahtua. Somessa jatkuvaa pissasiivousta kirotessani poikien kasvattaja ehdotti minulle, että nostaisin vesikupin ylös ja tarjoilisin vettä rajoitetusti. Vauvakoirani onkin tainnut juoda enemmän tai vähemmän ”kun ei ole muutakaan tekemistä” -mentaliteetilla. Niinpä meillä vesikuppi siirtyi valvovan silmän alle ja sisälle lorottelu väheni. (Ihan esimerkkinä: tänään olen siivonnut lattialta neljät pissat koko päivän aikana, kun vielä muutama päivä sitten saatoin siivota neljät pissat tunnissa.) Tänään olen myös huomioinut, että Karpo on alkanut ymmärtää, mihin pitäisi pissata – aina sitä ei vain muista ajoissa sinne pihalle pyytää.

Lisäksi minulla kävi männäviikolla aloittelijatason moka ruokinnan kanssa. Vaihdoin poikien ruoan vähäviljaisempaan kuivanappulaan ja ehdin pari päivää ihmetellä, miten on mahdollista, että Karpon sontamäärä moninkertaistui. Uuden ruokapussin kylkeä vilkaistuani tajusinkin sitten ruokkineeni koiranpentuani kolminkertaisella päiväannoksella. Luoja! kuinka tunsinkaan itseni typeräksi… Vaan ainakin Karpo ehti olla pari päivää onnellinen ja erittäin kylläinen.

Hupsun kirje KOiraTuomioIstuimeen

Hupsun kirje KOiraTuomioIstuimeen

Hyvä KOiraTuomioIstuinihminen (myöhemmin KOTI-ihminen),

Minä Hupsu-Koira haluaisin tehdä kantelun Minun Hupsu-Koiran reviirillä tapahtuvista rikoksista, joiden kohteeksi Minä Hupsu-Koira olen viime aikoina joutunut. On näet niin, että Minun Hupsu-Koiran kotiin on tunkeutunut kirminaali. Se on pieni, karvainen, terävähampainen ja huonotapainen. Tuntomerkkeinä vallitseva musta väritys ja otsassa ikoreesi (valkoinen).

Minä Hupsu-Koira toivoisin, hyvä KOTI-ihminen, että ottaisit tämän sangen kummallisen rikollisuustapauksen käsittelyyn mitä pikimmiten. Minä Hupsu-Koira olen nimittäin harmillisesti hyvin huolissani eläinten oikeuksien toteutumisesta Minun Hupsu-Koiran kohdalla. Lisäksi Minä Hupsu-Koira olen sitä mieltä, että kirminaali rikkoo Minun Hupsu-Koiran kotirauhaa, leporauhaa ja ruokarauhaa, jotka kaikki ovat ihmisillekin laissa säädettyjä oikeuksia. Miksei siis Minulle Hupsu-Koirallekin.

Sellaisia vääryyksiä on näet tapahtunut, että Minun Hupsu-Koiran tontille on laittomasti murtautunut tuo edellä mainittu kirminaali. Se nukkuu Minun Hupsu-Koiran lempipaikoilla, syö Minun Hupsu-Koiran ruokia ja herkkuja sekä antautuu rapsutettavaksi Minun Hupsu-Koiran mammalle. Lisäksi se kirminaali pissailee Minun Hupsu-Koiran kotona, siis sisällä! Se myös kakkaa Minun Hupsu-Koiran omalle pihalle. Autossakin, josta Minä Hupsu-Koira en kamalasti välitä muutenkaan, kirminaali pyörii käpälissäni yrittäen paneutua unille Minun Hupsu-Koiran iholle.

Lisäksi kirminaalilla on suurehko taipumus sekä väkivaltaisuuksiin että ryöstelyyn. Se nimittäin repii Minun Hupsu-Koiran karvoja ja puree Minun Hupsu-Koiran huulia, useammin kuin kahdesti se on myöskin käynyt kiinni Minun Hupsu-Koiran häntään ja varpaisiin, jotka ovat Minulle Hupsu-Koiralle pyhät. Ryöstelyä puolestaan esiintyy väkivaltaisuuksiakin useammin. Kirminaali ryöstelee Minun Hupsu-Koiran herkkuja ja Minun Hupsu-Koiran leluja. Paristi kirminaali on onnistunut ryöstelemään myös Minun Hupsu-Koiran mamman, mutta onneksi Minun Hupsu-Koiran mamma on tullut kuitenkin takaisin – Minun Hupsu-Koiran ikäväksi kirminaalin kanssa.

Minä Hupsu-Koira pyytäisin, hyvä KOTI-ihminen, sinua käsittelemään kanteluni pikaisesti ja toimittamaan ratkaisun toimenpiteineen vauhdikkaasti paluupostissa. Tilanne on Minulle Hupsu-Koiralle hyvin sietämätön ja toivoisin kovia rankaistuksia kirminaalille, jotta sen rikollisuusura ei jatkuisi pitempään.

Tuomitsevin hännänheilautuksin,
Minä Hupsu-Koira

Ps. Huomioitahan, hyvä KOTI-ihminen, että kirminaalia ei saa rankaistuksena viedä poisvankilaan, sillä Minä Hupsu-Koira olen siihen kovasti kiintynyt.

Lappalaiskoirien erikoisnäyttely

Lappalaiskoirien erikoisnäyttely

Käytiin Hupsun kanssa yökyläreissussa Himoksella, Jämsässä. Kasvattaja oli vuokrannut mökin, joten ajattelin lähteä edelliskerrasta viisastuneena jo edellispäivänä huudeille. Huonosti nukutun yön jälkeen palelu näyttelyalueella ei ollut omiaan nostattamaan tunnelmaa, mutta onneksi Hupsu ei menestynyt kehissä ja saimme lähteä hyvissä ajoin ajelemaan kotiin.

Näyttely oli tällä kertaa järjestetty mielestäni huonosti. Näyttelyalue oli tungettu jonkinlaisen halliteltan alle, joten herkkähaukkuisten rotujen äänenavaukset vihloivat ohimoa ja nostattivat kiukkua pintaan. Valokuvaamisestakaan ei tullut hevonkukkua valo-olosuhteiden takia, vaikka teltan ulkopuolella heräilikin kaunis syyspäivä aamu-usvasta. Yöpakkanen oli sitä paitsi jäädyttänyt teltan kattoon tiivistyneen kosteuden, joka sulaessaan tipahteli näyttelykansan niskaan.

Vaikka Hupsu ei kehässä menestynytkään, sai se kuitenkin laatuarvosteluksi ERIn, joka oli parempi kuin kahdesta aiemmasta näyttelystä (H ja EH). Tällä kertaa en edes tuntenut pettymystä näyttelytuloksesta, sillä halu näyttelyalueelta pois oli kova. Onneksi oli mukavaa seuraa ja vältin suuremman ahdistuksen, vaikka händläsinkin Hupsun itse.

Erinom. tyyppi, hyvät mittasuhteet. Hyvä uroksen pää. Aavistuksen leveäasentoiset korvat. Hyvä eturinta. Hieman lyhyehkö rintakehä ja pitkähkö lanneosa. Hyvä luuston vahvuus. Kohtuulliset ja tasapainoiset kulmaukset. Hieman luisu(?)asentoinen lantio. Häntä voisi kiertyä paremmin selän päälle. Erinom. karvan laatu. Liikkuu tasapainoisesti, mutta peitsaa mielellään. Hyvä käytös. (tuomari: Riitta Niemelä)